Kiitollisuuden ihme

Nyt sekin on koettu, että reilut 5000 suomalaista ihmistä seisoo bisnes-seminaarissa ja taputtaa karvaisia käsiään kerta toisensa jälkeen silmin nähden innostuneina. Huomasin sisimmässäni heräävän toivoa sellaisesta Suomesta, jossa Linda Liukas ystävineen voi elää tietoisena omasta upeudestaan ilman, että heitä tarvitsee kenenkään nuijia maahan. Nordic Business Forumin jälkimainingeissa on mukava tuulettaa hieman korvien väliä ja jakaa muutama miete noiden kovatasoisten puhujien sanoista. Huomaan niskani olevan vieläkin kipeä kaikesta samanmielisestä nyökyttelystä erityisesti Jim Collinsin, Tony Fernandezin, Soulaima Gouranin ja Sir. Ken Robinsonin kohdalla.

Syntynyt johtajaksi? Sinulla saattaa olla ongelma

Leadershippiä on ainoastaan jos ihmiset seuraavat, vaikka heidän ei tarvitsisi. Siksi laatikkoleikin ulkopuolisen organisaation ihmissuhteet pitävät sisällään monesti paljon enemmän johtajuutta, kuin entinen hyvä asiantuntija, joka kantaa esimiehen viittaa. Väitän, että suurimmalla osalla tuntemistani johtajista ja esimiehistä todelliset seuraajat löytyvät virtuaalimaailmasta – eivät reaalimaailmasta. Tässä onkin yksi merkittävä uudistamisen ja muutostilanteiden sudenkuoppa. Ajattelemme usein harhaisina, että uudistukset viedään käytäntöön esimieskunnan toimesta. Lukuisat käytännön esimerkit osoittavat kuitenkin, että vertaisia seurataan enemmän ja todellinen valta on epäformaalilla organisaatiolla. Ajattelu on usein lineaarista, kulttuuri on kaikkea muuta. Tämän ymmärtäminen vaatii osaamista, jota organisaatioissa on hyvin vähän.

Jim Collins kertoi tutkimusryhmänsä kanssa vuosien varrella päätyneensä johtopäätökseen, jonka mukaan monille huippujohtajille on tehty “karisman ohitusleikkaus”. Olen vieraillut omasta syystäni synnytyslaitoksella kaksi kertaa elämäni aikana, kummallakaan kerralla en nähnyt niissä pienissä sängyissä yhtään hyvää johtajaa – tai ainakin olen kyvytön tunnistamaan moisen varhaisen talentin. Kaikesta tästä seuraa pari johtopäätöstä viisaampien avustuksella: johtajuus on kasvun seurausta, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä sinun käyntikortissasi lukee.

Merkityksen ja onnekkuuden tunne 

Muistiini tulvii valtava määrä kohtaamisia valmentamieni ihmisten kanssa. Soulaima Gourani totesi, että meidän on kaivauduttava syvälle löytääksemme silmien säihkeen. Toden totta, silmien säihke on seurausta siitä ikiaikaisesta kokemuksesta, että sillä mitä minä olen ja mitä minä teen on aidosti väliä. Unohdamme usein, että tuon tärkeän tekemisen ei tarvitse olla mitään glamourin hohtoista suihkimista. Haastattelin hiljattain valmennuksen pohjaksi erään palveluorganisaation ihmisiä. Heillä kaikille oli myyntitavoitteet ja erot myyntituloksissa olivat ääripäiden välillä sellaiset tyypilliset 400%. Yksi huipputulosta ja parhaita asiakaspalautteita saaneista henkilöistä uskaltautui kertomaan minulle omasta missiostaan salaisuuden. Hän koki tehtäväkseen “pelastaa joka päivä ainakin kahden ihmisen viikko”. Toiset kertoivat monotonisesti työnsä tarkoitukseksi vastata ainakin sataan puheluun päivässä. Voit ihan itse miettiä, onko noilla ajattelumalleilla korrelaatiota menestyksen kanssa.

Väitän, että jos onnistumme saamaan ihmisissä aikaan kokemuksen tuollaisesta oman työn vahvasta merkityksestä, olemme jo pitkällä. Jos haluamme ottaa vielä harppauksen niin saamme ihmisemme kokemaan, että “minulle tulee tapahtumaan valtavasti hyviä asioita”. Itselläni on ollut ilo kohdata tuollaista johtamista ja se on suvereenisti vahvin kokemus, mitä johtaja voi minussa herättää. Niin minä väitän. Eikä se ole edes vaikeaa, mutta hemmetin harvinaista kyllä. Saattaahan se olla, että Collinsin lanseeraama ROL – Return On Luck – on merkittävästi korkeammalla, kun “uskoo olevansa onnekas”. Jatkan vielä lineaarista ajatteluani. Kokemus onnekkuudesta saa helposti aikaan kiitollisuutta ja kiitollisuus saa aikaan nöyryyttä. Nöyrä ihminen heittäytyy muiden palvelukseen paljon herkemmin, eikö? Jos tuo kokemus on vielä kollektiivinen niin silloin kulttuurissa on paljon eteenpäin vievää voimaa. En suostu ajattelemaan, että sen tarvitsee olla vapaaehtoisorganisaatioiden etuoikeus.

Jos odotat loppuun niitä vinkkejä niin ne ovat tässä:

  • Jos luulet olevasi todella tärkeä, mietipä vielä kerran
  • Kysy ihmisiltä ketä he oikeasti seuraavat
  • Kun huomaat silmissä säihkettä, kiinnostu ja kunnolla
  • Ymmärrä, mikä ihmisiä todella innostaa ja luo sille puitteet
  • Kytke merkityksen kokemus ja asiakkaan saama lisäarvo toisiinsa
  • Manifestoikaa yhdessä hyvää tulevaisuutta

Collinsin mukaan kirjoittajan elämä alkaa kuulemma 50-vuotiaana. Siihen saakka on pakko vain olla toiveikas ja kiitollinen tähänastisesta.

Share